Wednesday, September 18, 2013



Nukkea ommellessa tajusin, että nyt on se hetki kun täytyisi neuloa iso kasa simppeleitä villasukkia. Sellaisia, joiden perään ei tarvitse itkeä kun häviävät jonnekin elämän syöveriin tai koulun jumppasaliin.

Myös, metsäsamoilun parhaita aikoja taas. Ihmeellinen valo ja pimeys ja kaikki ihana tuoksu tuolla.

Lapseni lentelevät pesästä, ihan konkreettisesti lentokoneilla lähtevät, kolmelle eri mantereelle niitä saatellaan. Olen ihan ihmeissäni. Teen vieläkin ruokaa kahdeksalle, vaikka pitkään ruokapöydässä on istunut vain viisi tai kuusi.


This is the moment, when i should start knitting simple socks. A big pile of simple woolen socks. Those kind that will not make you cry in agony, when lost in the school gym or somewhere in the sockafterlifeland where they all finally meet their pair. I should knit. Right now.

And i should, and i will, and i have been wandering in the woods. The best light and darkness going on right now.

My children, the big ones, are flying from the nest. Yes, in an aeroplain they leave, in three different continents do they land.  And I´m still cooking for eight. Huge barrels of soup with onions, beans and such. Changing. All.

5 comments:

  1. Voi lentokoneella ! Minusta oli ihan riittävän haikeaa, kun junamatkan päähän ...

    ReplyDelete
  2. The woods look beautiful. Fairyland.

    ReplyDelete
  3. oikeassa olet sukkien suhteen.tarttis tehdä kasa samanlaisia. meidän perheessä alkaa kohta olla tilanne että one size fits all.kyllä ne kasvaa. sinunkin lentelee koneilla. minun opiskelee itsekseen japania ja tuntu hyvin tietävän miksi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, on vaarallista tuollainen japanin opiskelu: hänkin joka täällä sitä opiskeli, on nyt Toyotassa, enkä tarkoita autoa :)

      Delete