Thursday, November 7, 2013

puuhaillen tyynnyttää mielensä / making things to calm the mind




Joogaharjoitukseni on nytkähtänyt kohtaan, jossa tehdään taaksetaivutuksia. Varsinkin yksi noista uusista asanoista vaatii voimaa ja rohkeutta, ja tuon työstäminen taas vaatii harjoituksen jälkeen jotain vastavoimaa: tyyntä ja hiljaista.
 Meillä ei kotona ymmärrettävästi aina ole sellaista, joten mihinkään meditatiiviseen auvoon en voi solahtaa. Kierrän ongelman neulomalla (oi nuo pienet tyynyttävät silmukat, oi!), ompelemalla, puuhailemalla pientä ja kunnianhimotonta tointa. Kuinka ilahduttavaa. Ja tyynnyttävää.

My asanapractise is taking it´s toll: i feel restless and sensitive after the new backbends. Especially laghu vajrasana is tricky that way. 
Since there is so much life around me at home, (Oh the eager trombonist, the little pianists composing and telling me " yes yes, this part is purely improvisation!") , i can´t really sit down and meditate or anything such blissfullness.
But i can knit. Thank you little knots keeping my mind still, oh heavens for all the little things my hands can do to shut down my mind! Knitting is the best. Carving is good too. Kids have no erasers anymore...

4 comments:

  1. Täysin samaa mieltä otsikon kanssa. Onpas komeat ketut !

    ReplyDelete
    Replies
    1. Syksy on aina tämmöstä: näennäistä hiljaisuutta, sisäistä meuhkaamista. Ja kyllä nuo fyysiset harjoitteet tekevät tehtävänsä myös. Jännittvä kokonaisuus sitä onkin.

      Delete
  2. Ihanat ketut! Ja onnea uusista asanoista! Mun koko harjoitus on niin töksähtänyt,että huh! " 2 kuukautisen vauvan kanssa ei paljoa shalalle lähdetä,mutta ehkäpä vihdoin ensi kesänä voisin jonnekin kurssille vaikka päästä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No, sulla on siis se kuuluisa 7.sarja meneillään, se Gurujin mukaan kaikkein vaikein, perhe-elämä!
      Mä yritän toipua noista beibeistä ja teen nyt näitä tylsempiä asanoita. Kaikki aikanaan. Kyllä noita asanoita ehtii myöhemminkin, vauvoja ei :)

      Delete