Friday, November 22, 2013

"levitoi" / "levitating"


Loppusyksyn hitaus iskee. Olen kuin kohmeinen etana.

Puoliso totesi aamiaispöydässä, kun vieritin niskaansa aamujoogani salat: " Niin, ikävä kyllä mua ei kauheesti kiinnosta noi sun joogajutut, mutta on myönnettävä että on mielenkiintoista ajatella, että noiden häkellyttävien asentojen jälkeen, joihin itsesi väännät, seuraava looginen askel olisi levitointi."
Siitä oli sitten pakko ottaa ällistyttävä kuva.

My husband, at the breakfast table, after i´ve tod him all about my yogapractise that morning: " Well, to be honest, i´m not that interested in those yoga stories, but i have to admit, that it is yet quite interesting to think that after all those weird poses you put yourself in, the next logic step would be levitating."
So, I had to take an amazing picture of that.

Thursday, November 7, 2013

puuhaillen tyynnyttää mielensä / making things to calm the mind




Joogaharjoitukseni on nytkähtänyt kohtaan, jossa tehdään taaksetaivutuksia. Varsinkin yksi noista uusista asanoista vaatii voimaa ja rohkeutta, ja tuon työstäminen taas vaatii harjoituksen jälkeen jotain vastavoimaa: tyyntä ja hiljaista.
 Meillä ei kotona ymmärrettävästi aina ole sellaista, joten mihinkään meditatiiviseen auvoon en voi solahtaa. Kierrän ongelman neulomalla (oi nuo pienet tyynyttävät silmukat, oi!), ompelemalla, puuhailemalla pientä ja kunnianhimotonta tointa. Kuinka ilahduttavaa. Ja tyynnyttävää.

My asanapractise is taking it´s toll: i feel restless and sensitive after the new backbends. Especially laghu vajrasana is tricky that way. 
Since there is so much life around me at home, (Oh the eager trombonist, the little pianists composing and telling me " yes yes, this part is purely improvisation!") , i can´t really sit down and meditate or anything such blissfullness.
But i can knit. Thank you little knots keeping my mind still, oh heavens for all the little things my hands can do to shut down my mind! Knitting is the best. Carving is good too. Kids have no erasers anymore...