Friday, May 30, 2014

Isadora, Jane, Emily, Charlotte, Jane




Ei hänen tarvitsekaan pukeutua kalaan! Jaksoin sittenkin ommella mekon ja voi, kuinka tykkäämmekään tästä!
Neito S lukee paljon ja mekko kuvastaa kaikkia viimeaikaisia kirjallisia ihastuksia. Helmat taikovat ihmisen liikkumaan kuin Isadora Duncan konsanaan. Oi!


She does not have to dress in the koinabori fish after all! I finally, in the last minute, found the energy to sew her the dress she dreamed about. All her literary favorites in the same dress. And those long hems make you move like Isadora Duncan. Oh!

Wednesday, May 28, 2014

Kevätjuhlahaalari, koinobori / festive jumpsuit, koinobori





Koska Liisu ei oikein viihdy mekoissa, niin tehtiin kevätjuhlahaalari. "Joo, tää on hyvä. Mä voin nyt pitää tätä kokoajan." Onnistuminen!

Oikeasti olisi pitänyt sitten ommella toiselle lapselle mekkokin, mutten jaksanut ja teinkin sen sijaan tuulisukkakalan, koinoborin. Kuvissa se apeana roikkuu, mutta juuri nyt liehuu veikeästi tuulessa. Pitää ehkä lintusyömärit poissa marjapensaista. Ehkä.
(Mekoton tytär sanoi, että voi pukeutua kalaan.)

Liisu doesn´t really like dresses that much, so instead of a dress, we made a jumpsuit for her school ending festivities. " Oh, yes, it´s good. Now i can wear it all the time!" Success!
I should have sewed a real dress for the other child, but i didn´t have the energy anymore, so instead i made a windsock fish, koinobori. The dressless child said she might wear the fish.
 In the picture the koinobori looks kind of sad and windless, but at the moment it´s full of wind, happily dancing in the air.


Thursday, May 15, 2014

palsternakkaa, ovesta pääsee / parsnip, exit entrance



Kasvimaalle oli syksyllä unohdettu palsternakkaa. Jätimme osan kasvamaan ja tekemään siemeniä, muista tuli uunijuureksia. Oi nam.
Unohdus voi olla myös loistava sattuma.

Ovesta pääsee sisään ja ulos.


I like the word "parsnip" almost as much as i like the vegetable itself. We forgot our parsnips totally last autumn. They started happily growing this spring in their old home. So happily, we left the cutest there to grow some more and make seed. The rest of them we ate. Oh, so good!

 The door lets us in and out. Even in japanese.

Monday, May 5, 2014





Yksi lapsi opettelee lentämään. Toinen saapuu kotiin kahden vuoden Japaninreissun jälkeen. Kolmas on auringon paahtamana Arizonassa. Neljäs säntäilee Etelä-Ranskassa. Viides unohtaa hammaslääkärin. Kuudes oppi soittamaan nenäpilliä.
Minun sydämeni soittamassa nenäpilliä, kaikkialla tuolla ja täällä, yhtäaikaa. Se on ihmeellistä.


One kid learning to fly. The other coming home after 2 years in Japan. The third in hot Arizona. The fourth eating croissants in southern France. The fifth forgetting her dentist appointement. The sixth lerned to play a nose whistle.

My heart, playing a nose whistle, in all those places and here at the same time. Incredible!