Wednesday, May 6, 2015








Kasvien itämisessä ja kasvamisessa on sellainen ihana asia, että jos ei itse aina jaksa, niin voi seurata vierestä kun joku ihan luontevasti jaksaa. Pakotonta kasvamista. Viehättävän hidasta tehokkuutta. Semmoisesta tykkään. Ja sitten taas itsekin hengittää selkeämmin.



 

In the garden, this slow, unforced movement. I like that. 
There is a verb in finnish, that does not translate nicely into english: "jaksaa". It´s sort of something like "to manage to do something" or "have the strenght to do something". So, when i feel like i dont jaksaa much, then i like to watch all these plants jaksaa so naturally.

11 comments:

  1. Hyvin sanottu :)
    Tuossa aiemmassa postauksessa oli kuva palsternakoista; ovatko olleet talven yli maassa? (meillä jäi muutama penkkiin, en ole vielä kurkannut, mitä kokoluokkaa mahtavat olla...)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Viimevuodelta maahan unohtuneita :) Iloinen yllätys.

      Delete
  2. Hienosti ajateltu minustakin. Talletan tämän lainauksena elämänohjekirjaani.

    ReplyDelete
  3. Oi miten kivasti ajateltu :-) Tuleepa hyvä mieli näistä kuvista ja sanoista.

    ReplyDelete
  4. Hauska idea nuo kirjat ikkunalautoina!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Loksahtivat tuohon niin hyvin. Kuin koko ikkuna olisi suunniteltu tällaista kirjakasvihyllyä varten!

      Delete
  5. Pidän kovin tuosta ensimmäisestä kuvasta.

    Kultainen ajatus.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mulla on jo aikamoinen sarja näitä saman kuusen haluskuvia. ja aina yllätyn, kuinka pehmeältä kuusen kaarna/pinta tuntuukaan.

      Delete