Monday, May 18, 2015








Viskellyt siemeniä pihalle. Kaivanut ojaa. Siirtänyt saniasta. Virkannut pussukan. Katsellut taimien ja ihmisalkujen vinhaa luomisintoa.
(Ajattelin maalailla esihistoriallisia eläimiä.)

 Päässä asiat tapahtuvat aina jouhevammin. Ryhtyminen on hieno asia. Haluaisin ryhtyä vähän enemmän. Toisaalta; ehkä nyt on oikea hetki häkeltyä ympäristöstään, ja nauttia seurailemisesta. Ojankaivuu minun mittakaavassani on toiminnallista seurailemista, ei varsinaista ryhtymistä.
Olen saattanut myös mystifioida koko ryhtymisen.
Ja kun yhtä verbia toistaa tarpeeksi monta kertaa, se alkaa kuulostaa tosi hassulta ihan sanana.
 Nyt menen vähän ulos.

Seeds, ditches, ferns, crocheting. Then things i want to do, but dig ditches instead. And wondering about it all, and mystifying other things and making it a bit too complicated. Must be the new moon. Better to go out now.

2 comments:

  1. Pidän tekstistä. Kovasti. Sinulla on kiehtova pää.

    Oi herukat! Tunnen tuoksun näistä kuvista.

    ReplyDelete
  2. Mää en osaa ryhtyä. Mää aina rupean. Tai aina ja aina mutta silloin kun.
    Piilomajan Kati

    ReplyDelete